Kesän reissujen mielenkiintoisin löytö oli Macallanin Elegancia 1990, joka on oikeastaan light –versio normaalista 12-vuotiaasta. Eleganciaa myydään vuosikertatavarana, joten keräilymieliset varmasti tuotteesta innostuvat. Macallanin peruslinjasta Elegancia eroaa kypsytyksellään. Macallanille perinteisten olorososherrytynnyrien ohessa viski on kasvanut myös finosherrytynnyreissä. Tuloksena on tavallista painosta raikkaampi ja kevyempi versio, jonka sokerinen keveys vie mielikuvat marsipaanileivosten suuntaan.

Vaihtelu virkistää tällä kertaa siis maun tasolla, mutta pieni pettymys kalvaa ainakin allekirjoittaneen mieltä. Kyllä Elegancia arvonsa tuntee, mutta tällä kertaa ei ehkä saa aivan sitä mitä Macallanilta yleensä tilaa. No toisaalta asiasta kyllä varoitellaan paketoinnin kyljessä, joten eipä Eleganciaa sikana säkissä kaupitella. Jos idea raikkaasta ja kevyestä Macista kiehtoo, niin ei kun verovapaille ostoksille…

Kesän loppua merkitsi tällä kertaa seuran Viron matka, joka sujui sangen leppoisasti. Viskiturismi poikkeaa votkaturismista siis huomattavasti. Tamperelaiset yrittivät tosin eksyä jo Helsingin satamassa. Tallinnassa katsastettiin ensin Soti-klubi, joka valloitti ensikertalaiset hienolla miljööllään. Mainio ja edullinen ruokalista oli myös hittituote. Täyttävä haggis irtosi kolmella eurolla. Skottioluet hoitivat tehtävänsä, mutta talon viski, eli Soti-klubille pullotettu Tobermory jätti seuralaiset kylmiksi. ”Ihan kiva” oli yleisin ja ainoa kommentti.

Seuraava etappi oli Beer Housen yläkerrassa sijaitseva saunaosasto, jonka Tamperelaisetkin löysivät parin ylimääräisen mutkan jälkeen. Tosin muutkin seuralaiset mutkittelivat paikalle kaikkien matkalle sattuneiden alkoholikaublusten kautta. Saunan oli suunnitellut joku, jolla on kalpeahko aavistus saunomisesta, joten pientä epäkäytännöllisyyttä oli tarjolla, mutta olut virtasi ja poreallas pulputti. Sänkyjen tilalle olisin kyllä toivonut jotain enemmän pukuhuonetta muistuttavaa.

Hilpeä tunnelma tiivistyi Beer Housen puolella ruokapöydässä, jossa appeen ohella tarjoiltiin viiniä, viskiä ja laulua. Laulussa suomalainen viskiseura tosin voitti laulavan vallankumouksen lapset kevyesti. Loppuilta vietettiin akseli Viru-hotellin baari/yökerho. Baarin puolella puhuttiin vain fiksuja, mutta yökerhon puolella oli ollut villimpää.

Aamulla viskituristit hajaantuivat paikallisiin myymälöihin etsimään tuliaisia. Tamperelaiset eksyivät hieman. Parhaimman vainun omasi rakas presidenttimme Leevi, joka bongasi 21-vuotiaan blendin 12-vuotiaan hinnalla. Tullimiehille järjestimme hupia rahtaamalla vihreää linjaa pitkin kaksi isoa Glenfiddichin logoilla varustettua pahvilaatikkoa, mutta kyseessä oli vain viskin nauttimiseen hankittua lasitavaraa. Ei nektaria itseään Ensi vuonna uusi Tallinnan reissu, mutta ehkäpä myös Tukholman olut – ja viskifestivaalit mahtuisivat ohjelmaan?
-- Janne Suominen