MacHuijaus? | Mallaswhiskyseura
5v! | Kuuma kesä kaipaa raikasta seuraa | Aberlour
10 in memoriam | Glengoyne 10 – kiva kesäviski
| Black Bush – liian hyvää blendiksi?
| Savua, sherryä ja syysmyräkkää
| Mallasviskin syntysijoilla | Savustettuja
hedelmiä tervakastikkeella | Kultaisen keskitien
kuningas
Mallasviskin syntysijoilla
Helmikuun alussa minulla oli satumainen onni päästä
Skotlantiin. Matka kesti vain 4 päivää ja oikeastaan kaikki
mikä voi mennä pieleen myös meni. Ei meitä sentään
ryöstetty ja terveinäkin pysyimme, mutta matkatavaramme olivat
kadoksissa yli vuorokauden, Visa suljettu, käteisvarat vähissä,
teloimme vuokra-autoa (takuumaksu jäi saamatta takaisin) emmekä
ehtineet Islayn saaren lautalle.
Noh. Mitäs pienistä. Huumorilla surffasimme
näiden kaikkien vaikeuksien ylitse ja lävitse, ja kaiken
kaikkiaan matka oli kuitenkin unelmien täyttymys. Koska olimme
vuokra-autolla liikkeellä, varsinainen viskien maistelu jäi
vähiin, oikeastaan yhteen iltaan. Koneemme laskeutui Edinburghiin,
josta ajoimme Glasgow´hun ja sieltä Ylämaalle, Aberlouriin.
Löysimme Aberlourista mukavan pubihotellin, jonka baarissa oli
muutama kymmen erilaista viskiä.
Myöhemmin paikalle
tulleelta paikalliselta pariskunnalta saimme kuulla, että n.
50 m päässä olisi ollut varsinainen viskibaari, jossa
tätä nykyä löytyy n. 70 erilaista viskiä...
Emme enää siinä vaiheessa viitsineet vaihtaa paikkaa,
sillä olimme testanneet jo lähemmäs kahtakymmentä
viskiä ja pidimme koko ajan entistä enemmän tastingtilaisuudestamme
ja tasaisella vauhdilla eteemme kannettujen viskilasien sisällöistä.Jostain
syystä en muista kaikkia merkkejä, joita kävimme
läpi, mutta yhdestä asiasta tulin vakuuttuneeksi. Ei ole
Lagavulinin voittanutta. Olin sitä ennen ehdottoman rakastunut
Laphroaigiin, mutta kun sain lasilliset molempia yhtäaikaa
eteeni ja maistelin niitä vuoronperään, julistin
Lagavulinin voittajaksi. |
|
Aberlourin omakin viski oli oikein mukavaa, ja koska sitä oli kyläkaupassa
tarjouksessa, ostimme sitä mukaamme. Koska Speyside on oikeaa tislaamoseutua
ja tislaamoiden pagodeja on siellä vierivieressä, läksimme
ajelemaan Invernessiä kohti seuraillen osittain Whisky Trail-reittiä.
Kun saavuimme Glenfiddichin pihamaalle, huomasimme harmiksemme paikan
olevan suljettu. Koska ei ollut vielä turistisesonki meneillään,
kaikki paikat olivat lauantaina kiinni. Niinpä sitten nappailimme
kuvia ulkoapäin komeista kivirakennuksista. Lähellä sijaitsevalla
tynnyritehtaalla oli sama juttu, mutta saivatpahan työmiehet ihmeteltävää,
kun turistit kaahasivat tehtaan portista sisään ja tarpoivat
pitkin kuraista takapihaa.
| En koskaan unohda ällistyttävän upeita
maisemia matkalla takaisin Glasgowiin. Serpentiinitiet kiemurtelivat
kiviaitojen välissä ja jylhät vuoret kohosivat taivaisiin
aivan kädenojentaman päässä. Loch Nessin tien
varrella kirkkaat vuoripurot solisivat kallioilta alas ja tien alitse
järveen. Järvi itsessään oli tyyni eikä hirviötä
näkynyt.
Siinä kiireellä kiitäessä lentokenttää
kohti yksi asia varmistui: tänne on pakko päästä
takaisin. Paremmalla ajalla, paremmalla varustuksella unohtamatta
kynää ja lehtiötä, johon kirjataan tastingin
tuloksia.
Tuija Sarmaslahti, Juva
|
|
|
