Lagavulinin Distiller’s Edition on sherrytynnyreissä viimeistelty painos peruslakusta. Loistava viski, mutta samalla todiste viimeistelemättömän painoksen erinomaisuudesta. Sherrytynnyrien antamat hedelmäiset ja mausteiset aromit tuntuvat hieman turhalta lisältä, kun perusta on jo täydelliseksi hiottu. Tislaajan painosta tekisi mieli sanoa kuriositeetiksi, mutta toki vaihtelu aina virkistää.

Varsinkin näin alkukevääseen Lagavulin D.E. on omiaan. Peruslaku on sellainen hyvällä tavalla synkkä viski, lääke myrskyjä ja viimaa vastaan. Sherryviimeistely tuo kuvaan mukaan pilvien takaa pilkottavan auringon ja lupauksen matkasta eksoottisten mausteiden ja suitsukkeiden kaukoitään. Runollisuutta D.E. tuntuu aiheuttavan jo pieninäkin annoksina, joten kyllähän se voittajien joukkueessa ilman muuta pelaa.

Tampereen Tummien Oluiden Torilla tammikuun puolessa välissä oli viskin ystäville pieni yllätys tarjolla. Viskeille oli tapahtumassa oma pieni osastonsa, jolla oli tarjolla paria kymmentä mallasviskiä. Ensi vuodelle määrän soisi tuplaantuvan. Mielyttävimmät elämykset tarjosi Blackadderin Raw Cask –sarja, jolle on siis löytynyt maahantuoja. Nyt voit siis vaatia lähibaariasi lisäämään valikoimaansa tynnyrivahvuisia ja suodattamattomia herkkuja, jollaisia ei Alkon hyllyltä löydy. Maisteluun Blackaddereista päätyivät Mortlach vuodelta 1989 (11v./60.5%), Bowmore 1989 (11v./63.3%) ja Raw Cask –sarjan ulkopuolelta Smoking Islay (55%). Viimeksi mainittu kuuluu sarjaan seurusteluviskit; paljon savua, vähän luonnetta. Hyvä mallassekoite Islayn ystäville. Bowmore oli juuri niin kesytön kuin sopi odottaakin, eli potkua oli siinä määrin, että kahden senttilitran annoksessa tuntui olevan puolet liikaa. Häviää vertailun Laphroaigin tynnyrivahvuiseen
10-vuotiaaseen, mutta tarjoaa varmasti kunnon zen-elämyksen kaikessa rauhassa tutustuttaessa. Oluttorin hälinässä ei rajun viskin kesyttämistä voinut edes harkita.

Mortlach veti illan pisimmän korren tarjoamalla kaikkea sitä mikä tekee mallasviskistä maailman parasta nestettä veden ohella: arvokkuutta ja luonnetta kesyttömällä sielulla. Runollista tavaraa. Vertailun vuoksi piti testata bourboniakin – Van Winkle Family Reserve Rye 13 Years Old on varmasti hyvä jenkkiviski, mutta minut se jätti kylmäksi. Liikaa uuden tynnyrin makua, eli vaniljaa vaniljan perään. Sopii varmasti jäätelön kastikkeeksi, tai ainakin se pitää nauttia jäiden kera.

Huonoja uutisiakin on tarjolla. Aberlour a’bunadh on kadonnut Alkon tilausvalikoimasta. Suomalainen maku suosii tervahirviöitä, mutta kyllä sivistyneen maan mallasvalikoimasta pitäisi löytyä tilaa Macallanille tai Aberlourille, ettei niitä tarvitsisi laivalta tai Virosta rahdata.

Janne Suominen