Lahteen päästyään ulkopaikkakuntalaisten seurue kasaantui ryhmäksi Mannerheimin patsaan juurelle ja aloitti siirtymän kohti ravintola Taivaanrantaa. Pietarsaaren porukka joutui tässä vaiheessa purkamaan mukavan näköisen odotteluleirinsä. Tosin iloisin mielin, sillä tiedossa oli että seura sen kuin paranee. Taivaanrannan ovella odottelikin jo Lahden vahvistukset. Kun porukka oltiin saatu kasaan siirtyi Mallaswhiskyseuran edustus Taivaanrannan kabinettiin. Tislaamon salat aukeavat Teerenpelin panimon omia tuotteita nauttien seuralle esiteltiin Teerenpelin historiaa, sekä Lahtelaisen mallasviskin valmistuksen saloja. Maltaina käytetään oman seudun mallastamon tuotteita ja vesi on Etelä-Hämäläisen harjumaiseman suodattamaa pohjavettä. Verrattuna skotlantilaisiin tislaamoihin Teerenpelin viskinvalmistuksesta kerrotiin yllättävän avoimesti. Sen suurempia salaisuuksia ja tislaamon omia kummituksia ei tuntunut löytyvän.

Esittelyn aikana seuran jäsenille esiteltiin sekä vastatislattua, että kahden ja puolen vuoden ikäistä tuotetta. Jo vastatislatussa tuotteessa oli selvästi aistittavissa pehmeän maltainen aromi, vaikka moni kuvailikin tuoksua lähinnä korpikuusen kyyneltä muistuttavaksi. Vanhempi tavara olikin sitten muuttunut jo kovin viskin kaltaiseksi. Tynnyri oli selvästi antanut omansa. Tyytyväisen myhäilyn saattelemana seuralaiset jäivät odottamaan valmista tuotetta avoimin mielin.

Esittelyn jälkeen olikin aika siirtyä tutustumaan itse tislaamoon. Viskimestari Veikko Ojasen tiukan valvonnan alla käytettävät pyöreästi noin tuhatlitraiset pannut ovat pienimpiä teollisesti valmistettuja viskintislauslaitteistoja. Epäilemättä Skotlannin nummilta löytyy pienempiäkin pannuja, mutta laillista tavaraa niistä ei tiputella. Tislaamon lämmin kupari toi tyystin oman tunnelmansa vieressä seisoviin panimon terästankkehin verrattuna. Aikansa kauniita pannuja ja kypsytysvarastoa katein silmin katseltuaan seuran jäsenet kiipesivät kerrosta ylemmäksi nauttimaan oivallisesta lounaasta.

Ruokaa, juomaa ja oivallista seuraa Taivaanrannan tarjoaman mozzarellakanan ja pestomuusin päätteeksi seuralaisille tarjoiltiin aveciksi kahden viskin maistiaiset. Tislaamon omaa vanhempaa kypsytystuotantoa edusti Teerenpelin Rum Wood, jonka makeat aromit herättivät tunteita eteläisiltä mailta. Rommin tuoma vivahde oli selvästi aistittavissa tässä alkujaan Skotlannissa tislatussa, mutta Suomessa kypsytetyssä viskissä. Tynnyrivahvuisenakin viski oli yllättävän juotavaa, joskin pienen vesitilkan lisääminen vielä ennestään pehmensi aromeja. Rommipuun lisäksi seura pääsi maistelemaan Gordon & MacPhailin 12-vuotiasta Caol Ilaa, joka ei säväyttänyt tislaamon omien pullotteiden lailla.

Aikansa ruokaa paikallaan sulateltuaan seuran jäsenten oli aika liikkua alamäen suuntaan kohti Teerenpelin olutravintolaa. Lämpimän kesäisen helteen vallitessa ja Lahtelaisen arkkitehtuurin mestariteoksia hämmästeltäessä Mallaswhiskyseuran jäsenet hoitivat nestetasapainoaan aina niin vieraanvaraisen Teerenpelin terassilla istuskellen. Iltapäivän pidetessä osa Helsinkiläisistä, Pietarsaaren klubilaisten seuratessa vanavedessä siirtyi takaisin Valtion Rautateiden kuljetettavaksi kohti Pääkaupunkiseutua.

Kesäinen Lahti ja Teerenpelin ystävällinen henkilökunta tarjosivat monelle seuralaiselle ensimmäisen tutustumisensa mallasviskin valmistuksen maailmaan. Kiitos Lahti! Kiitos Teerenpeli-yhtiöt! Valmista tuotetta odotellessa!
(30.6.2005)

--Antti Tuurala