Kiireistä herkuttelua Tampereella | Punavuoren Kabinetissa | Presidentin syyspulinoita | Tampereella taas liian hyvät whiskyt!| Vuosikokouksen satoa - mukavia whiskyjä ja uusi presidentti | Kiitokset Suomen Mallaswhiskyseuralle ja sen jäsenille | Lehdistökatsaus

Kiireistä herkuttelua Tampereella Mallaswhiskyseuran Tampereen klubi järjesti mukavan viiden viskin tastingin Otavalankadun Usvassa 25. marraskuuta. Muutoin onnistunutta tilaisuutta hieman rajoitti kiireinen pikkujoulukausi, joka aiheutti ravintolaan melkoista ruuhkaa sillä seurauksella, että varsinaiselle tastingille jäi aikaa vain parisen tuntia. Kiireestä huolimatta itse tasting oli onnistunut, minkä takasivat mukavan harvinaiset ja erikoiset pullotteet. Sekaan ei mahtunut valtavan vanhoja viskejä, mutta neljän single cask -pullotteen ja yhden japanilaisen blended maltin kokonaisuus herätti mukavasti keskustelua. Ilo oli myös nähdä, että tastingissä kauniimpi sukupuoli oli erittäin hyvin edustettuna. Paikalle saatiin myös ulkomaanvahvistusta aina Belgiasta asti.

Tastingin aloitti Gordon & McPhailin pullottama vuonna 1993 tislattu Scapa single cask, jota oli 12 vuoden ajan kypsytelty bourbon-tynnyreissä. Makeahko, voimainen, kanervainen, heinäinen ja maltainen viski toi mieleen mm. pienen kukkakaupan ja hunajateen. Itse tastingin vetäjästä viski tuntui siltä kun olisi työntänyt naamansa turpeiseen heinämättääseen. Mukava alku siis... Seuraavaksi siirryttiin Mortlachin tislaamon pariin. Kymmenvuotias bourbon-kypsynyt single cask Eilan Gillanin pullottamana oli tastingin vaikeaselkoisin viski. Tasalaatuisena se kirvoitti kovasti keskustelua, mutta varsinainen syvä-analyysi jäi puuttumaan ehkä juuri viskin tasalaatuisuuden vuoksi. Kaikesta päätellen siis viaton tuote, kun ei moittavaa löytynyt sen enempää kuin haukuttavaakaan.

Mortlachia monivivahteisemmaksi tapaukseksi osoittautui samaisen pullottajan vuonna 1990 tislattu ja 2004 pullotettu Clynelish. Sinappinen, suolainen ja tuhkainen tuotos oli lopulta pienelle tappiolle jääneen porukan mielestä tastingin paras viski ja se kamppailikin miltei tasaväkisesti voiton vieneen Nikka Whiten kanssa. Tastingissä oli useampi ihminen, joille tämä oli ensimmäinen japanilainen viski, joten tuloksesta oltiin sen vuoksi vielä enemmän yllättyneitä. Hyvässä suhteessa hedelmäisyyttä ja savuisuutta yhdistellyt kahden tislaamon yhteinen tuotos toi mieleen niin mansikkakermakarkin kuin väskynäsopan.

ikaisen tastingin jälkeen oli aika jälleen jatkaa matkaa Tampereen rientoihin. Osaa houkuttivat Mikon syntymäpäiväherkut, osa taasen jäi hetkeksi aikaa viihdyttämään juna-asemalle matkanneita ulkopaikkakuntalaisia Sohoon. Kiitos mukavasta tastingistä järjestäjille ja ennen kaikkea juomat toimittaneelle taholle.

--Antti Tuurala
11.12.06