Kiireistä herkuttelua Tampereella | Punavuoren Kabinetissa | Presidentin syyspulinoita | Tampereella taas liian hyvät whiskyt!| Vuosikokouksen satoa - mukavia whiskyjä ja uusi presidentti | Kiitokset Suomen Mallaswhiskyseuralle ja sen jäsenille | Lehdistökatsaus

Mallaswhiskyseura aloitti pääkaupunkiseudun varsinaisen syyskautensa aavistuksen normaalia myöhemmin Tallinnan risteilyjen ja muiden meille tarjoutuneiden tilaisuuksien vuoksi. Punavuoren Ahvenen kabinettiin kokoontui lokakuun 18. päivä 16 seuran jäsentä maistelemaan kirjavaa makupalettia, joka Punavuoren Ahvenen avuliaan henkilökunnan avulla saatiin järjestettyä vaivattomasti. Tasting itsessään oli perinteinen viiden whiskyn tasting. Viskeiksi sen sijaan oli löydetty mielenkiintoisia erikoisuuksia jotka illan mittaan herättivät rutkasti keskustelua. Ilta avattiin Glenmorangien tislaamon Côte d'Or -viimeistellyllä tuotteella. Viinitynnyreissä finistelty tuote oli Glenmorangiemaisen kevyt pienellä viinimäisellä otteella. Moni veikkasi tuotetta prosentteja vahvemmaksi, sillä alkoholimaisuus paistoi selvästi läpi. Hyvän perusviskin hieman erilainen versio, joka keveydellään aiheutti ensimmäisenä viskinä lähinnä hiljaista mietintää.

Tastingin toiseksi viskiksi valittu Springbankin Marsala Wood sitä vastoin kirvoitti monenlaisia mielipiteitä, joista suurin osa oli ihastelevia. Tynnyrivahvuisenakaan se ei osoittautunut turhan vahvaksi. Marsalan mukanaan tuoma makeus leikitteli mukavasti Springbankmaisen kuivuuden kanssa. Mausta löydettiin mm. mantelimaisuutta, kirsikan kiviä, aprikoosia, rusinaa ja saksanpähkinää. Negatiivisia kommentteja tämä Campbeltownin tuotos ei juurikaan herättänyt. Seuraava viski sitä vastoin sai niitäkin osakseen...

...nimittäin Old Potrero Straight Rye. San Fransicossa tislattu, poltetuissa tammitynnyreissä kypsytetty ruisviski herätti keskustelua enemmän kuin moni viski pitkään aikaan. Tuoksun ruistaikinamaisuus ja lakritsaisuus oli joidenkin mieleen. Toisaalta "Wanha Potero" herätti myös mielleyhtymiä Auroran sairaalaan kipsaamoon ja seisseeseen pellavaöljyyn. Maun ruismaisuus tuli selvästi esille, samoin vain muutan vuoden kypsytyksen makeus. Puumaisuutta viskistä ei löytänyt etsimälläkään. Herättipä kuitenkin kaivattua keskustelua!

Jos ei Potrerosta puuta löytynyt, niin sitäkin tammilautamaisempaa oli seuraavaksi vuorossa ollut Ben Nevisin 26 -vuotias single cask. Iästään huolimatta tuote tuntui nuoremmalta, vaikkakin selvä puumaisuus tunki viskistä läpi. Tynnyri ei kuitenkaan ollut pannut parastaan ja alkoi ilmeisesti vetelemään melko lailla viimeisiään. Siksi kevyt oli viskin maku ikään nähden. Jotensakin neutraali perusviski joka sai porukan hiljenemään.

Mukavan vastakohdan edelliselle antoi viimeisenä maisteltu Nikka Yoichi Single Cask 1989. Allekirjoittaneen Japanin Aberlour a'bunadhiksi nimeänä tisle yllätti porukan positiivisesti. Huolimatta 62 % vahvuudesta Yoichi oli erittäin juotavaa. Sherrymäiseen makuun sekoittui nokea ja luumua. Juhani Ahlgrenin romanttinen kiteytys viskistä sai seuran muut jäsenet pyyhkimään liikutuksesta silmäpieliään:

"Tuoksussa on uloshengitettäessa maistamisen jälkeen selvä tuntu vanhasta noesta,
hieman kosteana. Sama aistimus syntyy kun yöllä herää pieneen viluntunteeseen. Pimeän vuoksi et näe missä olet, mutta muistat olevasi koskenlaskusretkellä ja yövyt koduksessa.Vedät hitaasti keuhkosi lähes täyteen ja tunnet miellyttävän noen tuoksun, tuoksun jossa tunnistaa ikää ja yöllistä kosteutta, joka valtaa tilaa, koska nuotio on päässyt sammumaan. Et vielä tiedä heräsitkö alkaavaan kankkuseen vai oliko se vain puutetta lämmöstä. Täytät keuhkosi uudelleen istuen. Havaitset kosteuden voimakkaampana noen seassa ja koet virkistyväsi niin paljon että sytytät nuotion, koet siinä syntyvän savun hirveän kirpeyden, pakenet takaisin makuupaikallesi ja nukahdat uudelleen."

Näiden kauniiden sanojen saattelemana kiitos Punavuoren Ahvenen henkilökunnalle ja osallistujille onnistuneesta ja keskustelun täyttämästä illasta. Antti Tuurala Presidentti (20.10.2006)