 |
|
|
|
|||||||||||||||||||
|
|
| |
||||||
|
Kiireistä herkuttelua Tampereella | Punavuoren Kabinetissa | Presidentin syyspulinoita | Tampereella taas liian hyvät whiskyt!| Vuosikokouksen satoa - mukavia whiskyjä ja uusi presidentti | Kiitokset Suomen Mallaswhiskyseuralle ja sen jäsenille | Lehdistökatsaus Vuosikokouksen satoa - mukavia whiskyjä ja uusi presidentti Seuran toiminnan kannalta vuoden virallisin osuus vietettiin jo tutuiksi käyneissä Yrittäjänaisten tiloissa 18.3.2006. Totutusta poiketen kokous ei ollut perinteinen pikasessio, jossa ehdotukset ja kannattamiset käydään nopeahkosti läpi harrastuksen rakkaimman osan alta. Presidentin vaihtuminen aiheutti keskustelua ja seremoniallistakin toimintaa. Näiden sivujen seuran ulkopuolisia vieraita kiinnostaa varmasti henkilöpolitiikkaa enemmän harrastustoiminnan kohde, eli whisky, joita kokouksen jälkeisessä maistelusessiossa taas syynättiin, makusteltiin ja arvosteltiin. Ja nautittiin. Siitä siis ensin asiaa. Kepeänä aloituksena toimi Knockandon 12-vuotias Speysideri, joka lukemattomista tastingeista tuttuun tapaan kohtasi lähinnä kohteliasta hiljaisuutta. Ensimmäinen whisky ei anna isommin ennen vertailukohtia. Whisky on whiskyä, mutta vasta rivissä maut räjähtävät kunnolla. Ensimmäisenä vertailuapua tarjosi Yamazakin 12-vuotias painos. Japanilaiset osaavat myös single maltin rakentamisen jalon taidon, mutta jokin itämainen säväys juomasta löytyy. Lieneekö japanilaisen tammen peruja, mutta ainakin allekirjoittanut löysi lasista kamferia ja muutakin Mekhongiin viittaavaa. Mutta jalommin, isommin ja paremmin. Tobermoryn savustettu versio, Ledaig, ei tehnyt aivan yhtä hyvää vaikutusta. Nuori whisky tuoksui, korjaan, löyhkäsi voimakkaasti pontikalle. Vaikka maku oli tuoksua parempi, niin silti ainoat kehut Ledaig sai lupaustensa perusteella. Vanhempi Ledaig on kuulemma hyvää, ja nuorukaisessa sen makujen paletti jo alkutekijöissään havaittavissa. Uskoo ken haluaa. Allekirjoittanut kuuluu skeptikkojen joukkoon. Glenrothes vuodelta 1979 oli session ensimmäinen raskaan sarjan edustaja. Whisky on pullotettu 2002, ja on ikänsä veroinen kaunotar. Herkullista ja hienostunutta tutkittavaa riittää useammaksikin toviksi. Olisi toiminut session viimeisenä whiskynä Laphroaigin 15-vuotista painosta paremmin... Islayn turvehirviöt on yleensä syytä jättää maistelun viimeisiksi whiskyiksi, sillä niiden hurja aromaattisuus yleensä peittää muiden alueiden maltaiden ujommat nyanssit. Viisi vuotta tekee kuitenkin ”Laporaitsille” ihmeitä. Kympin arvoisen 10-vuotiaan hurja luonto taipuu jo arvokkaammaksi ja joidenkin mielestä puisevammaksi särmäksi. Toiset tykkää enemmän, toiset tykkää vähemmän, mutta jos tykkää mallaswhiskystä, niin tykkää varmasti. Ainakin vähän. Maistelun jatkuessa väistyvää presidenttiä lahjottiin mm. Pietarsaaren ja Tampereen Klubien toimesta. Hyvästä työstä ja seurasta kiitettiin mm. pullolla Bowmoren Darkestia, Marko Latva-Nikkolan suunnittelemalla hienolla kortilla ja läjällä Tex Willereitä. Hymystä päätelle Tex oli lahjoista mieluisin. Seuran uudeksi keulakuvaksi valittiin Virtuaalisesta viskikaapistakin (http://koti.mbnet.fi/whisky/) tuttu Antti Tuurala. Hänelle siis voi käydä jättämässä onnittelusähkeen näppärästi vaikka kyseisen sivuston forumin kautta. Leevi jatkaa hyvässä Seurassa rivijäsenenä, joten ainakin Helsingin maisteluissa herraa vielä tavataan. Antille onnea ja energiaa uuteen toimeen! Teksti: Janne Suominen
|
||||||
|