Kiireistä herkuttelua Tampereella | Punavuoren Kabinetissa | Presidentin syyspulinoita | Tampereella taas liian hyvät whiskyt!| Vuosikokouksen satoa - mukavia whiskyjä ja uusi presidentti | Kiitokset Suomen Mallaswhiskyseuralle ja sen jäsenille | Lehdistökatsaus

Suorsa ihmettelee, ja syystäkin, että miksi ihmeessä portviinien kysyntään ei ole tullut piikkiä, vaikka kunnolla ikäännytettyjä laatutalojen portteja saa miedompiin laatuviineihin verrattuna pilkkahintaan Esimerkkinä on Taylor’s 10 Year Old Tawny Port, joka hiukan yli kahden kympin hinnallaan tarjoaa roppakaupalla vastinetta sijoitukselle. Näin sitä ohjaillaan lukijat hakemaan makuelämyksiä ja muuttamaan juomatottumuksiaan käytännön tasolla. Jos ja kun alkoholista tiedottaminen isommin vapautuu, niin suomalainenkin ostaa viinansa maun takia, eikä hinnan (arkena) tai näyttävän pullon (juhlana) perusteella.

Rypäleet vastaan maltaat

Mietojen viinien yhdistäminen sivistyneisiin juomatapoihin on aina kummastuttanut nautiskeluun keskittynyttä (ja pihiä) allekirjoittanutta. Miten malttaa juoda vain lasin tai kaksi punaviiniä illan ratoksi, kun suurin osa pullon sisällöstä on pilalle hapettunutta seuraavana päivänä? Ainakin yksin elelevälle luostariolut, paremmin säilyvä väkevöity viini tai pari senttiä mallaswhiskyä on paljon tolkullisempi, kohtuullisempi ja taloudellisempi nautiskeluvaihtoehto.

Ainakin Hesari on pistänyt olutkulttuurin paitsioon, sillä jouluoluet käsiteltiin tänä vuonna lähinnä marginaalissa. Ei hyvä. Toisaalta Alko oli jälleen varautunut kysyntään siinä määrin hyvin, että jouluoluiden kohdalla oli tyhjää jo kauan ennen joulua. Jouluolut on myös kausiolut, joten niitä maistelisi mielellään niin kauan kuin pakkaset paukkuvat. Eli ensi vuonna riittoisammin jouluoluita, tai vuodenvaihteen jälkeen uusi erä lämmittäviä aromipommeja framille, kiitos.

Mallaswhiskyjen suhteen Alkossa on ollut hiljaista. Bowmoren lähinnä pahamaineinen Darkest ilmestyi hyllyille harvinaisen epäselvästi nimettynä. Asia korjataan kevään katalogiin. Toivottavasti. Asiantuntemuksesta ja huolellisuudesta ei nyt anneta hyvää kuvaa, varsinkin kun limboilu kohdistuu kasvussa olevaan tuotesegmenttiin, jolla on kaikista alkoholijuomista tuotetietoisimmat harrastajat.

Jenkeille pataan

Budweiserin taustalta löytyvä, Bushilaisittain maailmaa mieleisekseen muokkaava yritysjättiläinen Anheuser-Busch sai täkäläisessä oikeudessakin siipeensä Budéjovický Budvarilta. Oluen ystävä voi siis edelleen turvallisin mielin tilata olutravintolassa Budvaria. Kuluttajaan luotetaan siinä määrin, että hän itse huomaa eron jenkkien Buweiserin/Budin ja tshekkien Budvarin välillä. Hyvä niin.

Jenkkipanimon ideana oli varmasti suojella suurta yleisöä valinnan mahdollisuudelta, mutta oluen ystäviin moinen toiminta on varmasti vaikuttanut yrityksen imagoa nakertavasti. Ison rahan turvin pyritään kampeamaan etäisestikin omaa tuotetta nimen tasolla muistuttava tuote pois markkinoilta, jotta suuri yleisö ei vahingossakaan laita pelimarkkojaan väärään merkkiin. Ahneuden sijaan kyseessä saattaa olla myös oire huonosta itsetunnosta, eli paketin sisältöön luotetaan vähemmän kuin pakettiin.

Toivottavasti tämä oikeusjuttu aktivoi kuluttajia miettimään brändeihin liittyviä arvoja ja panostuksia, tai vaikkapa vain globalisaation sivuilmiönä tapahtuvaa yritysöykkäröintiä, globalisaatiota typerimmillään. Eurooppalaisista kuluttajista yritetään tehdä amerikkalaisia vaikka väkisin.

Mitä tästä kaikesta opimme? Kallein ei ole aina parasta, eikä varsinkaan tunnetuin. Kokeilu ja etsiminen kannattaa, ja sitä pitää myös median tukea julkisin esimerkein. Tyhjiöön ei synny kovinkaan rikasta kulttuuria, eikä yhden merkin markkinoilla ole valinnanvaraa.

Janne Suominen