Kerettiläiset Groteskissa 2.12.

Seurassamme lienee jäseniä, joiden mielestä viski - ja varsinkin single malt -viski - tulee ehdottomasti nauttia sellaisenaan eikä siihen saa lisätä muuta kuin pari tilkkaa huoneenlämpöistä vettä. Viskipohjaisilla juomasekoituksilla on kuitenkin pitkä historia, ja monien cocktailklassikoiden reseptit ja suosio ovat säilyneet jo toistasataa vuotta. Kysymys ei ole mistään marginaali-ilmiöstä, sillä suurimmasta osasta maailmalla nautittavista viskilasillisista löytyy itse viskin ja nestemäisen tai kiinteän veden ohella vähintään yhtä jotakin toista - alkoholipitoista tai alkoholitonta - juomaa. Eri alkoholijuomiin avarakatseisesti suhtautuva Mika Jansson päätti laajentaa whiskyseuralaisten "yleissivistystä" ja organisoi ravintola Groteskin baariin tilaisuuden, jossa paitsi maisteltiin viskicocktaileja myös jaettiin tietoa niiden historiasta ja valmistuksesta. Paikalle uskaltautui kymmenkunta uteliasta jäsentä.

Isäntinä toimineet Mikat - SMWS:n Jansson ja Groteskin Peltoniemi - tarkensivat aluksi illan teemaa: viskicocktailit ovat eri asia kuin kolalla tai muulla mikserillä pidennetyt viskipaukut. Jälkimmäisissä tarkoituksena on lähinnä peittää (huonon) viskin makua, kun taas oikeaoppisissa cocktaileissa viski ei jää pelkästään päihdyttäjän rooliin, vaan se saa maistua ja vaikuttaa kokonaisuuteen yhdessä muiden ainesosien kanssa. Uskoisinkin, että juuri epätietoisuus tästä rajanvedosta on saanut monet viskiharrastajat vieroksumaan kategorisesti kaikkia sekoituksia - jos viski kerran ei saisi sekoituksissa maistua, miksi haaskata niihin ainakaan hyvää viskiä, ja miksi ylipäätään juoda sekoituksia, jos pitää juuri viski(e)n mausta?

Esimerkeiksi cocktaileista, joissa viskin vaikutuksen pitäisi olla helposti havaittavissa, oli etukäteen valittu neljä klassikkoa: "Old Fashioned", "Sazerac", "Smoky Martini" ja "Whisky Sour". Näiden valmistusta pääsimme seuraamaan vaihe vaiheelta ja selostuksien kera. Tavallisesti lähinnä pubeissa vieraileva seurueemme sai piristävän muistutuksen siitä, että baarimikon työ voi olla paljon muutakin kuin oluen laskemista tuoppiin tai viskin kaatamista lasiin. Toisaalta varmojen otteiden katseleminen ja tarvittavien ainesosien kirjo panivat varmasti monen läsnäolijan miettimään, ettei samaa ehkä kannata kokeilla kotona. Mahdollisuus tähän kuitenkin on, sillä saimme mukaamme reseptit, joissa selostetaan itse valmistusprosessin lisäksi eri juomavariaatioiden vaikutusta lopputulokseen. Esimerkiksi Smoky Martinissa kannattaa ilmeisesti suosia pikemmin ranskalaista kuin italialaista vermuttia, jos haluaa välttää terävän ja pisteliään maun.

Kaikissa esitellyissä cocktaileissa viskillä tosiaan tuntui olevan vahva rooli. Sazeraciin ei nyt valitettavasti ollut tarjolla ruisviskiä, mutta bourboninkin (Woodford Reserve) sieltä kyllä erotti selvästi. Suosiota sai erityisesti Smoky Martini, joka eroaa alkuperäisestä "kuivasta" Martinista siinä, että vermutti on osaksi korvattu "savuisella skottiviskillä". Viskikomponentiksi suositellaan kuulemma yleensä Ballantine'sia tai Laphroaigin kymmenvuotiasta, mutta Groteskissa on päädytty käyttämään Ardbegin Uigeadailia. Modifikaatio istui useimpien kielelle mainiosti: aikaansaatu juoma oli kuin kevyt-Ardbegia, jopa tislaamon saattoi tunnistaa, gini (Plymouth) toi lähinnä vain ilmavuutta, loppu kuivui tyylikkäästi, ja hetkittäin tämä sekoitus vaikutti muistinvaraisesti jopa paremmalta kuin Blasda… Se mikä viskiin verrattuna jäi puuttumaan, oli luonnollisesti mallasrunko, enkä varmasti nauttisi pelkkää Ardbegia näin viilennettynä. Joka tapauksessa kokemus oli siksi myönteinen, että voin hyvin kuvitella tilaavani Smoky Martinin joskus vastaisuudessakin. Niin paljon ei "puhdasoppisuuttani" kuitenkaan horjutettu, ettenkö olisi kotimatkalla jäänyt miettimään, minkä batchien Uigeja Groteskissa ginin sekaan kaadellaan. Ei kai vain niitä parhaimpia?

Ilkka Ruponen

8.12.2009

Kuvat: Mika Jansson